Olo on niin turhautunu ja epätodellinen. En tiedä oonko kuvitellu vaan kaiken, siltä ainaki vaan tuntuu. Että viimeset neljä kuukautta ei todellisuudessa oo tapahtunu mitään jännää, eikä sitä ihmistä oo koskaan ollukaan.

Mä rakastan sitä, ja oon ihan hukassa jos en tiedä missä se millonkin liikkuu. Oon laiminlyöny ystäviäni ja koulua että oon voinu olla sen kanssa mahollisimman paljon, ja oon siitä pahoillani, mut toisaalta oon tyytyväinen, koska en vaihtais hetkeäkään pois. Mutta silti tuntuu sille että oon sekoamassa, ja oon edelleen se angstinen pikku mörkö joka vihaa yleisesti kaikkea. Muiden silmissä en ehkä ole, mut silti. Taidan sanoa sitä aika paljon? Mut silti.

En oo pitkään aikaan ollu näin ilonen.

Oon ihan koko ajan silleen "ihihihii" eikä ihmiset jaksa mua. Haluun vaa mennä ja rutistaa sen pojan hengiltä ja olla sen kanssa ja tehä kaikkee. Mulla sekoo pää.

Ja huomenna tapahtuu kummia.

Ärsyttää kaikki. Varsinkin ystävät, jos niitä nyt voi ystäviksi sanoa.

1. Käskevät olemaan hiljaa, joka on yks harvoista asioista mitä en todellakaan siedä.

2. Sen jälkeen höpöttävät itse jotain tyhmää ja merkityksetöntä. Useimmiten eivät edes tiedä mistä puhuvat.

3. Luulevat olevansa oikeassa ja inttävät kunnes todistan oikeen paperilla että miten ne asiat oikeasti menee.

4. Tosikot, jotka käsittää väärin kaiken mitä sanon ja suuttuu sitten. Ei se mun vika ole, jos sulla ei oo huumorintajua.

5. Jos puhutaan jostain asiasta isommassa porukassa ja yhtä ei kiinnosta, se suuttuu ja yrittää väkisin vaihtaa puheenaihetta. Onko se niin vaikeeta ymmärtää, ettei maailma pyöri aina sun ympärilläs?

6. Ne leikkii mun tunteilla. Ensin suuttuu, sitten päästää lähelle ja sitten jättää taas. Mä en oo mikään kynnysmatto, mihin voit pyyhkästä kuran kengistäs.

7. "Mielipiteesi on väärä - minä tiedän kaiken, olen oikeassa ja oikeaa mieltä. Sinun mielipiteelläsi ei ole merkitystä, minä tiedän miten nämä asiat menee, ei kiinnosta, olet väärässä"

8. "Mä vihaan ... " "Mä en tykkää" Kyllä niin voi joskus sanoa, mutta alkaa pikkuhiljaa vituttaa kun tuota saa kuulla samojen henkilöiden suusta joka päivä. Jos sanon että tykkään jostain bändistä, niin se haukutaan heti huonoksi. Anteeksi vaan, jos en ole samanlainen kun sinä.

Mä en enää jaksa teitä. Ettekö te ymmärrä, että ehkä mäki oon ihminen ja mullakin on tunteet? Jos ette jaksa mua, ni voitte ihan antaa mun olla. Monta vuotta pärjäsin hyvin ilmankin mitään ystäviä, miksen pärjäis nytkin.

Voisin sanoa, että vika on mussa, että mua vaan ärsyttää kaikki, mutta en oikeesti oo sitä mieltä. Te vaan ootte ihan perseestä, enkä tykkää teistä enää. 

En tiedä. Entiedäentiedäentiedä.

On perin erikoista huomata, että oikeastaan mikään ei kiinnosta. En jaksa olla kolussa, ei kiinnosta. Se olis jollekin muulle ehkä normaalia, muttei mulle. Ei kiinnosta nähdä ihmisiä tai tehdä mitään niitten kanssa. Ei kiinnosta olla koneella, ei täälläkään mitään tapahdu. Ei kiinnosta mikään, tuijottaa vaan seiniä päivästä toiseen ja odottaa että aika kuluu eteenpäin.

Mulla oli pari henkilöä, joitten takia heräsin joka aamu ja menin ilosena kouluun. Mihin ne hävis? Siellähän ne on vieläkin, mutta mua ei vaan kiinnosta niittenkään näkeminen. Toinen ei jaksa olla enää mukava ihminen, ja toinen on ollu kusipää aina. Ikävää tajuta vasta nyt ettei ole huomannut minkälainen se oikeesti on, vaikka niinhän sitä tuppaa aina käymään kun johonkin tykästyy oikeen kunnolla.

Järkyttävintä on huomata, ettei kiinnosta ihmisten kuulumiset. Tiedättehän, niiden, joille aina angstasi kun kaikki meni päin v*ttua, ja joiden kanssa nauroi tyhmille asioille aina aamuneljään asti. Ystävien. Eikä mua kiinnosta kertoa niille, mitä mulle kuuluu. Sanon vaan että ihan hyvää, ja kerron jotain "muka-hauskaa" mitä sinä päivänä on tapahtunu.

Kävelen ympyrää, enkä osaa vaihtaa suuntaa.

P.S.

Why can't we live for the day? Live for the day?
It's just a matter of time before we lose it all,
Will you rise above until the moment you fall?
Will you make the choice to treat each chance as your last?
Stop waiting to die.

Tänään paljastui joistakin henkilöistä uusia puolia, sekä hyviä että huonoja.

Kävin vähän ystävän (kai minä voin sitä ystäväksi kutsua, kuitenkin tänään juteltiin aika jänniä) luona tekemässä matikkaa, ja oikeastaan suurin osa ajasta meni pskan puhumiseen.

Tietysti kun tytöt pääsee puhumaan niin sehän on sitten vähän semmoista. Paljastuipa sitten että henkilö jota pidin ystävänä yrittää satuttaa mua tahallaan, eikä sillä käsittääkseni ole mitään varaa tehdä niin. Tahallaan ärsyttää kertomalla tapaavansa pojan (josta tykkäsin ja jonka se periaatteessa minulta vei jonkun aikaa sitten), oli oikeen ystävälle selittänyt että kuinka olisi mukavaa sanoa mulle siitä tai jotain sinne päin. Sanoihan se, ihan ärsyttääkseen. Kuulemma ärsyttää tahallaan muutenkin monissa asioissa, en kyllä yhtään epäile. Huvittavaahan tässä on sinänsä se, että en kyseisestä pojasta enää välitä ja kaverin ärsytys menee nyt vähän niinkuin hukkaan.

Tosi kypsää. =)